Mallorcan kevät sopii suomalaisille. Suomalaiset ovat tottuneet mahdollisesti epävakaaseen kevätsäähän ja +20 astetta tuntuu jo kesältä. Ennen kaikkea pimeän talven jälkeen auringonvalon määrä huumaa. Vietin viikon Alcudiassa, Mallorcalla maaliskuun alussa. Merivesi oli liian kylmää uimiseen ja hotellin pihassa olevan uima-altaan vesi lämmittämättömänä vain karskeille. Mutta muuten sää suosi, päivisin lämpötila oli kahdenkymmenen asteeen vaiheilla, aamuisin ja iltaisin oli viileää. Ennen viikkoa 10 paikalle ei kuitenkaan kannata mennä, vaikka sää saattaisikin suosia. Nimittäin valtaosa kaupoista, ravintoloista ja muista palveluista avaa talvitauon jälkeen ovensa maaliskuun puolen välin vaiheilla. Sitä ennen Alcudian pikkukaupunki on täynnä kilkutusta ja muita rakennustöiden ääniä.
Alcudianlahden alue on lomaseutuna aivan ykkönen, jos bilettämisen ja kreisishoppaamisen voi jättää väliin. Keskellä kesää, kun sesonki on kuumimmillaan, yöelämään ilmeistyy muutama yökerhokin, mutta shoppaaminen täytyy jättää Palmaan. Alcudianlahden hienoin vetonaula on 11 kilometriä pitkä hienohiekkainen hiekkaranta. Biitsin toisessa päässä on Alcudian pikkukaupunki, toisessa päässä Can Picafortin kylä. Jopa sesonkiaikana rannalta löytyy rauhallisia alueita, kunhan lähtee pois lomakylien kohdalta.
Mallorca on tunnettu pyöräilykohde vakavamielisille pyöräilijöille, mutta ihan tavisfillaroijillekin Alcudianlahden alue tarjoaa helppoja reittejä. Rannan tuntumassa on tasaista, mutta vuorillekin pääsee sotkemaan. Joukkoliikennettä saarella ei käytännössä Palman kaupunkin ulkopuolella ole, paitsi rajoitettu lentokenttäyhteys. Joko vuokraat auton Palma de Mallorcan lentokentältä tai varaat yksityiskuljetuksen. Matkatoimistojen pakettimatkoilla kuljetukset saa ostettua helposti matkan varaamisen yhteydessä. Helsingistä on suora lentoyhteys ympäri vuoden, Norwegian lentää huippusesongin aikaan jopa kuusi kertaa viikossa.
Vanhakaupunki ja viinitila ovat aamupäiväkohteita
Vietin keväisen viikkoni Port d'Alcudiassa. Viikon aikana kävin Finca Biniagual -viinitilalla, Alcudian vanhassa kaupungissa ja ylipäätään kävelin rannalla ja rantakaduilla.
Finca Biniagual -viinitila oli hieno kokemus luonnonläheisyydessään ja pienimuotoisuudessaan. Se on perheyritys, joka pienenä maatalousyrityksenä yrittää selvitä isojen puristuksessa. Viini ja oliiviöljy ovat merkittävimmät tuotteet, mutta tilalla viljellään myös sitrushedelmiä ja pidetään lampaita.
Tilan historia on kiinnostava. Aikanaan Mallorca oli tunnettua viininviljelyseutua, kunnes phylloxera-kasvitauti lopetti viininkasvatuksen 1900-luvun alussa. Tila ja historiallinen kylä hylättiin ja rakennukset saivat rauhassa rapistua. 1960-luvulla saksalainen perhe hankki tilukset ja alkoi kunnostaa rakennuksia. Viimein vuonna 1999 aloitettiin viininkasvatus uudestaan. Ilmastonmuutos on pienille viinintekijöille merkittävä uhka, sään ilmiöiden muuttuessa äärimmäisimmiksi ja arvaamattomimmiksi, ei viljelijöillä taloudellisia puskureita juuri ole. Toinen huolettava asia on Brexit, britit ovat Mallorcalla toiseksi suurin turistiryhmä.Tilan viineistä minua kiinnosti eniten rose sekä punaviini. Kummassakin tuoksu oli hyvin voimakas ja leimaava, Manto Negro -rypäleelle ominainen. Finca Biniagual -viinitilalle pääset parhaiten vuokra-autolla.
Alcudian vanhakaupunki on puolentoista kilometrin päässä rannikolta. Minä kävelin sinne ja takaisin, keväällä sää ei ollut vielä liian kuuma. Kävelyreitti ei ole erityisen kaunis, joskin kahdella vaihtoehtoisella reitillä kummallakin turvallinen jalkakäytävä. Keväällä vanhankaupungin kapeat kadut olivat vielä tyhjät, mutta voin kuvitella, millainen turistien määrä on huippusesonkina. Alcudian vanhaan kaupunkiin kannattaa mennä aamupäivällä ennen siesta-aikaa, silloin kaikki kaupat, kahvilat ja ravintolat ovat auki eikä ilma ole vielä liian kuuma.
Minä suosittelen Alcudianlahden aluetta lapsiperheille, pariskunnille, eläkeläisille ja pyöräilijöille.
Katso myös muut aluetta koskevat blogipostaukseni: