Kaupallinen yhteistyö Visit Tallinn ja Fotografiska Tallinn kanssa.
Tallinnan Fotografiska-valokuvamuseo avasi ovensa kesäkuun lopulla. Niinpä olikin erinomainen aika käydä heti heinäkuun alussa tarkastamassa, onko museo tukholmalaisen isosiskonsa veroinen.
Meillä oli tapaaminen Fotografiskassa Maarja Loorentsin kanssa, hän yhtenä perustajana oli mitä parhain henkilö kertomaan meille, miksi Fotografiska avasi ensimmäisen sisarmuseonsa juuri Tallinnaan eikä johonkin sykkivään suurkaupunkiin. Fotografiskalla on pitkään ollut laajenemissuunnitelmia ja todentotta, Fotografiska avaa syyskuussa New Yorkissa ja myöhemmin Lontoossa. New Yorkin museon piti olla se ensimmäinen laajentumisen paikka, mutta Tallinnassa asiat sujuivat nopeasti.
MAARJA LOORENTS
Fotografiska sijaitsee Tallinnassa trendikkäällä Telliskiven alueella. Telliskivi on kehittynyt nopeasti Tallinnan luovan elämän ja ravintolatoiminnan keskittymäksi. Viereinen markkina-alue Balti Jaama Turg ruokarekkoineen ja ravintoloineen täydentää Telliskiven tarjontaa hyvin. Fotografiska Tallinn on rakennettu tsaarinaikaiseen, pitkään tyhjänä olleeseen teollisuusrakennukseen. 1200 neliömetriä näyttelytilaa täydentää katolle rakennettu kokonaan uusi kerros ravintolaa varten. Toisin kuin Telliskivessä yleensä, rakennus on remontoitu huolellisesti ja viimeistellysti, jonkun mielestä jopa kliinisesti.
FOTOGRAFISKA ON KOKONAISVALTAINEN KOKEMUS
Maarja Loorents kertoi meille, että Fotografiskan tavoitteena niin Tukholmassa kuin muissakin lokaatioissaan on olla kokonaisvaltainen kokemus, kahvila, kauppa näyttelyt ja ravintola kaikki toisiaan tukevina. Näyttelyillä pyritään herättämään keskustelua, jakamaan mielipiteitä ja antamaan ääni yhteiskunnan heikoimmillekin. Avajaisnäyttelyyn valitut taiteilijat toteuttavat tätä osittain, mutta on tietysti selvää, että avajaisnäyttelyyn on valittu varmoja vetonauloja.
Fotografiskan näyttelytila koostuu kahdesta kerroksesta. Ensimmäisen kerroksen täyttää Jimmy Nelson, brittiläinen vähemmistökansojen ja etnisten ryhmien kuvaaja. Hänen kuvansa ovat hyvin värikkäitä ja osoittavat, miten nykyinen länsimainen media on supistanut käsityksemme ihmisyydestä. Pidin kovasti Jimmy Nelsonin valokuvista, niissä ihmiset olivat poseeraamisestaan huolimatta hyvin läsnä. Toisessa kerroksessa on suomalaisen Pentti Sammallahden mustavalkoisia töitä, norjalaisen Anja Niemen omakohtaisia ajatuksia siitä, mitä muuta hän olisi voinut olla ja millaista elämä silloin olisi, sekä virolaisen Anna-Stina Treumundin kuvia aikansa sukupuolinormeja uhmanneista naisista. Anja Niemen leikittelevät ja surullisetkin kuvat naisesta median luoman kuvan toteuttajana olivat minulle näyttelyn toinen kohokohta.
KUVA: JIMMY NELSON
KUVA: JIMMY NELSON
KUVA: PENTTI SAMMALLAHTI
KUVA: ANJA NIEMI
Pidin kokonaisuudesta kovasti ja minulle suuri plussa oli myös se, että näyttelykokonaisuus ei ollut laajuudeltaan valtavan uuvuttava. Katsomiseen kannattaa varata aikaa parisen tuntia, tosin Pentti Sammallahden pienikokoisia mustavalkokuvia voi juuttua katsomaan paljon pitemmäksikin aikaa. Moderniin tapaan Fotografiskalla on mobiilisovellus, joka antaa teoksista paljon lisätietoa. Mutta me selvisimme kierroksesta parissa tunnissa, jonka jälkeen menimme ylös kattokerrokseen Fotografiskan ravintolaan lounaalle.
FOTOGRAFISKA TALLINN -RAVINTOLA
Ennen lounasta meillä oli tilaisuus jutella hetki Fotografiskan keittiömestari Peeter Pihelin kanssa. Hän kertoi meille ravintolan zero waste-ideologiasta, siitä miten he pyrkivät raaka-aineiden käytössä mahdollisimman suureen käyttöasteeseen ja kompostoivat loput. Komposti lopulta palautuu tuottajille, joten kierto on täydellinen. Fotografiskan ravintola on kasvisvoittoinen, listalla olevat annokset ovat kasvisruokia, mutta niihin saa tilataa lisäkkeeksi halutessaan kalaa tai lihaa, ainakin näin aluksi. Peeter kertoi meille, kuinka tästä linjauksesta syntyy kokonaan uusia haasteitaa henkilökunnalle, koska ruoasta täytyy pystyä kertomaan enemmän ja perustelemaan valintoja. Kuitenkaan iso osa asiakkaista ei tule ensisijaisesti kasvisravintolaan vaan valokuvamuseon ravintolaan syömään hyvin.
PEETER PIHEL
Zero waste -ideologia tuli todeksi heti aluksi, kun ruoan ohella tarjotusta leivästä kerrottiin, että se oli eilisestä puurosta leivottua. En itse ole suuri kasvisruoan tuntija ja minua kasvisruoassa pelottaa liika keveys, mauttomuus ja suutuntuman puute. Grillattua kaalia sisältänyt melkoisen iso annokseni onneksi taklasi kaikki pelkoni, Kaali oli maukasta, kastikkeineen hyvin ryhdikkään makuista ja annos iso. Keskustelimme ruokapöydässä siitä, kuinka meillä jokaisella on ennakkokäsitys vaikkapa hampurilaisesta tai spagettiannoksesta. Tämä ennakkokäsitys ohjaa valintaa ja myös vaikuttaa maistamisen kokemukseen. Kasvisruokaa vähemmän syöville tällaista kokemusta ei ole syntynyt, jolloin tarjoilijan tehtäväksi jää kuvailla ruokaa enemmän kuin mitä ruokalistassa lukee.
Kokit työskentelevät Fotografiskassa avokeittiössä asiakkaiden näkyvillä. Kaikkea voi sattua ja meidän paikalla ollessa joku annos paloi todella pahasti ja ravintolatilaan levisi sankka savu. Samalla palohälytys laukesi päälle ja hetken aikaa olimme epätietoisia. pitäisikö oikeasti jättää lounas kesken. Ilmeisestikään kerta ei ollut ensimmäinen, koska henkilökunta niin tyynesti jatkoi toimiaan ja alkoi tuulettaaa savua terassin ovien kautta ulos. ravintolasta on hienot näkymät yli kaupungin, joten hyvällä säällä siellä kannattaa käydä ihan jo näkymienkin vuoksi.
Suomalaisille Fotografiska Tallinn on hyvin saavutettavissa vaikkapa päiväristeilyllä, Telliskiveen kävelee samassa ajassa kuin vanhaan kaupunkiinkin kävelisi. Fotografiskankin näyttelyt vaihtuvat, joten kannattaa ennen käyntiä vilkaista heidän nettisivuiltaan, mitkä näyttelyt juuri Tallinnan vierailusi aikaan on esillä.